Alkanut kausi on Hidetoshi Wakuin kolmas Gnistanissa. ”Toshi” edusti Gnistania ensimmäisen kerran kolmen kuukauden ajan seuran edellisellä Ykkösen visiitillä kaudella 2017.
Viron pääsarjassa kauden 2018 pelannut Wakui palasi Kipinään viime kaudella ja oli merkittävässä roolissa joukkueen noustessa takaisin Ykköseen. Wakui viimeisteli 24 ottelussa kaksi maalia ja hänet valittiin Kakkosen B-lohkon parhaaksi pelaajaksi.
Yhdeksässä eri maassa jalkapalloa elämänsä aikana ammattilaisena pelannut Wakui on pelannut pääosan urastaan Viron pääsarjassa, jossa pelejä on kertynyt tilille yli 200 kappaletta. Parhaalla kaudella hän on paukuttanut Viron liigassa 21 maalia.
Lisäksi Wakui on valittu kahdesti Viron liigan parhaaksi keskikenttäpelaajaksi. Hän on pelannut myös eurokentillä yhteensä 22 ottelua Eurooppa-liigan ja Mestarien liigan karsinnoissa.
Lyhyet tilastosulkeiset päättyvät hetkeksi tähän. Vanhan sanonnan mukaan joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle, joten hypätään Toshin tarinassa 37 vuotta taaksepäin sinne, mistä kaikki alkoi.
Wakui syntyi helmikuussa vuonna 1983 noin 130 kilometriä Japanin pääkaupungista Tokiosta pohjoiseen sijaitsevassa Kanuman kaupungissa. Tai pikemminkin kylässä, kuten Wakui itse sanoo, sillä vielä 30 vuotta sitten se oli todella harvaan asuttua seutua. Nykyään Kanumassa asuu noin 100 000 ihmistä.
Vertailun vuoksi ja paremman kokonaiskuvan hahmottamiseksi kaupungin väkiluku on 450 000 vähemmän kuin Helsingissä.
– Japanissa asuu yli 126 miljoonaa ihmistä ja maa on erittäin tiheästi asuttu. Mutta sitten on minun kotikaupunkini: siellä ei asunut ketään! Se oli vähän kuin olisi asunut maaseudulla. Lähimpään naapuriin oli reilusti matkaa ja talomme ympärillä oli ainoastaan metsää, Wakui nauraa.
Jalkapallo ei ollut Japanissa vielä 80-luvulla kovinkaan suuressa suosiossa, mutta futiksen suosio räjähti viimeistään vuonna 1998, kun miesten maajoukkue selviytyi ensimmäistä kertaa Ranskassa järjestettyihin MM-kisoihin. 2000-luvun aikana jalkapallo on noussut mm. judon ja baseballin ohella Japanin suosituimpien urheilulajien joukkoon.
Futiksen pelaamisen Toshi aloitti isoveljensä jalanjäljissä.
– Ehkä siksi aloin itsekin pelaamaan, sillä minulla oli tapana seurata veljeäni joka paikkaan. Taisin olla silloin tarhassa. Harrastin samaan aikaan myös judoa. Heräsin viideltä aamulla, söin aamupalan ja lähdin judokouluun. Harjoitukset kestivät pari tuntia, ja loppupäivä meni koulussa, sekä palloa potkiessa ja ulkona leikkiessä. Lopulta valitsin jalkapallon, koska joukkueurheilu kiehtoi minua enemmän.
Wakui kertoo, ettei hänellä ole koskaan ollut sen suurempia esikuvia tai idoleita. Yksi unelma on kuitenkin ollut hänellä kirkkaana mielessä jo pikkupojasta lähtien.
– Muistan katsoneeni nuorempana AC Milanin ottelua Mestarien liigassa. Heillä oli mahtavia pelaajia ja olin erittäin vaikuttunut Milanin tavasta pelata jalkapalloa. Silloin päätin, että haluan itsekin joskus päästä pelaamaan Mestarien liigassa. Se on aina ollut suurin unelmani.
Unohtumaton seikkailu Brasilian miljoonakaupunki São Paulossa
”Toshi” asui kotikaupungissaan Kanumassa 18-vuotiaaksi asti. Hän kävi lukiota Kanuma Higashi High Schoolissa ja pelasi samalla jalkapalloa lukion joukkueessa. Päivää ennen varsinaista valmistumistaan Wakui muutti ensimmäistä kertaa pois kotoa – Brasiliaan. Hän oli päättänyt saavuttaa jalkapallosta itselleen ammatin. 18-vuotias Hidetoshi lähti reissuun yksin perheensä ja ystäviensä vastustelusta huolimatta.
– Olin aloittanut viimeisenä lukiovuotenani osa-aikaisen työn, jotta minulle olisi varaa matkustaa Brasiliaan ja elää siellä. En tiennyt Brasiliasta silloin oikeastaan mitään muuta, kuin että se oli maailman paras maa jalkapallossa. Vanhempani pitivät ajatusta Brasiliaan muuttamisesta vaarallisena. Tuntui, että kaikki olivat jollain tavalla päätöstäni vastaan. Minua ei kuitenkaan pelottanut, Wakui kertoo.
Wakui saapui perille määränpäähänsä São Pauloon. 11 miljoonan asukkaan kaupungin lentokentälle saavuttuaan hän ryhtyi etsimään itselleen paikkaa, jossa voisi asua. Asunnon etsintään hän sai apua Cólegio Harmonia -nimeä kantavasta koulutuskeskuksesta, joka on tarjonnut vuodesta 1993 lähtien mm. opiskelupaikkoja japanilaisille vaihto-oppilaille. Kun Toshi sai ensin järjestettyä itselleen katon päänsä päälle, oli seuraavaksi vuorossa sopivan jalkapallojoukkueen etsintä.
Jalkapalloseuran löytäminen Brasiliasta olikin huomattavasti vaikeampaa, kuin hän oli etukäteen odottanut. Wakui kiersi hattu kädessä ovelta ovelle lopulta lähes kaksi kuukautta, jonka aikana hän kävi kysymässä testimahdollisuutta kymmeniltä eri seuroilta.
18-vuotiaan japanilaisfutarin usko ja toivo alkoivat jo hiipua, kunnes vihdoin ja viimein tärppäsi. Esporte Clube Santo André otti Wakuin testiin, vakuuttui näkemästään ja tarjosi paikkaa seuran akatemiajoukkueesta.
– Kukaan ei uskonut minuun, ja lopulta onnistuin siinä mitä lähdin etsimään. Tuntui upealta, kun Santo André halusi minut joukkueeseensa.
Santo Andréssa pelaamansa kauden jälkeen Wakui siirtyi toiseen São Paulossa sijaitsevaan joukkueeseen, Atlético Jalesenseen.
– Saimme palkkaa ainoastaan voitetuista otteluista. Japanissa osa-aikaisen työn avulla ansaitsemani rahat alkoivat vähitellen loppua. Pahimmillaan minulla ei ollut enää paikkaa asua. Nukuin muutaman yön kadulla, eikä minulla ollut rahaa ruokaan, Wakui kertoo naama peruslukemilla.
Puolet elämästään ulkomailla asunut Wakui puhuu erittäin sujuvaa englantia, mutta siitä huolimatta haastattelijan on pakko varmistaa, että ymmärsi viimeisen lauseen varmasti oikein. Wakui nyökkää ja lisää vielä, että hänellä on Brasiliasta sekä hyviä, että vähän huonompiakin tarinoita.
– Se oli aikamoinen seikkailu. Tietysti näin jälkikäteen ajateltuna tuo tarina kuulostaa kyllä todella hurjalta, Wakui naurahtaa.
Unelma Mestarien liigasta vei Toshin Euroopan kentille
Brasiliassa viettämiensä vuosien jälkeen Wakui matkusti takaisin kotimaahansa ja sai sopimuksen Albirex Niigataan. Kyseessä on sama seura, jonka edustusjoukkueessa HJK:hon täksi kaudeksi palannut Atomu Tanaka on pelannut uransa aikana yli 200 ottelua.
Albirex Niigata nousi heti Wakuin debyyttikaudella (2003) Japanin pääsarjaan, mutta ilmoitti sen jälkeen melko suoraan, ettei nuorille pelaajille ole tiedossa juurikaan peliminuutteja. Albirex Niigata tarjosi Wakuille mahdollisuutta jäädä harjoittelemaan ykkösjoukkueeseen. Toinen vaihtoehto oli siirtyä Singaporen pääsarjaan, johon Albirex Niigata oli juuri perustanut kakkosjoukkueen.
– Se oli mielestäni melko mielenkiintoinen kuvio. Vai kuinka usein heti seuran perustamisen jälkeen voit aloittaa suoraan pääsarjasta? Singaporen liiga oli siinä vaiheessa niin houkutteleva vaihtoehto, joten päätin lähteä sen enempää miettimättä. Pelasin siellä kaksi kautta, mutta kärsin molemmilla kausilla loukkaantumisista. Pelit jäivät vähiin, Wakui muistelee.
Kahden Singaporessa vietetyn kauden jälkeen Wakui ei saanut ainuttakaan tarjousta Japanin liigaseuroilta. Oli aika katsella vaihtoehtoja Euroopasta. Wakui keskusteli agenttinsa kanssa, joka tarjosi hänelle pelipaikkaa Slovenian pääsarjasta. Päätös syntyi hetkessä. Wakui liittyi vuoden 2006 alussa 23-vuotiaana Slovenian pääsarjassa pelanneeseen NK Interblock Ljubljanaan.
– Unelmani oli päästä pelaamaan Mestarien liigassa. Päätin käyttää mahdollisuuteni, joten pakkasin laukkuni, ja lähdin Sloveniaan. En ole oikeastaan koskaan sen jälkeen edes miettinyt, että olisin pelannut muualla kuin Euroopassa, Wakui kertoo.
Päätöksensä jälkeen Wakui on pelannut reilun 14 vuoden aikana jalkapalloa Slovenian lisäksi Itävallassa, Tshekissä, Valko-Venäjällä, Virossa ja Suomessa. Hän jäi Eurooppaan pysyvästi.
Wakuin nelihenkinen perhe on asunut Tallinnassa jo yhdeksän vuotta
Maasta toiseen matkustaessa Toshin ja hänen vaimonsa Naoko Wakuin perhe on kasvanut kahdella jäsenellä. Perheeseen kuuluvat Itävallassa syntynyt 12-vuotias poika ja Tallinnassa syntynyt viisivuotias tytär.
Wakuin nelihenkinen perhe on asunut Tallinnassa vuodesta 2011 lähtien, kun Toshi siirtyi pelaamaan Viron liigajoukkue Nömme Kaljuun. Samana vuonna Viro liittyi Euroopan Unionin jäseneksi, ja Viron kruunut korvattiin euroilla.
Wakui kokee yhdeksän vuoden kokemuksella, että Virossa asuminen on ollut todella vaivatonta. Virossa sosiaaliturvan ja sosiaaliavustusten saamisen ehdot perustuvat pääasiassa asuinpaikkaan. Myös ne, joilla ei ole Viron kansalaisuutta, kuuluvat sosiaaliturvan piiriin. Tämä väestönosa on Virossa suuri.
– Sosiaaliturvan saaminen helpotti perhettämme sopeutumaan. Olemme päässeet kokemaan ja todistamaan Viron muuttumista maana erittäin läheltä. EU:hun liittymisen jälkeen maassa ryhdyttiin uudistamaan vahvasti koko maan perusrakennetta, kuten julkisia palveluita. Viron terveydenhuolto, kiehtova kulttuuri, IT-osaaminen ja ihmisten ystävällisyys ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen, Wakui kehuu.
Kolmatta kauttaan Gnistanissa pelaava Toshi matkustaa Suomen ja Viron väliä laivalla joukkueen harjoitus- ja otteluohjelman ehdoilla. Joskus muu perhe vierailee Toshin luona Helsingissä, jossa heillä on myös oma asunto. Vaimon ja lasten arjet rullaavat kuitenkin Virossa, ja Tallinna toimii perheen ”tukikohtana”.
Wakui on pelannut jalkapalloa 14 edellisen vuoden aikana yhdeksässä eri maassa, joten matkustaminen on tullut hänelle äärimmäisen tutuksi. Ennen uuteen maahan matkustamista Toshi on aina halunnut ottaa etukäteen selvää jokaisen maan historiasta, kulttuurista ja ihmisistä. Siihen on selkeä syy.
– Pelaan jalkapalloa ammatikseni vain pari tuntia päivässä. Sen jälkeen on pystyttävä elämään ja asumaan kyseisessä maassa loput 22 tuntia. Asioiden selvittäminen etukäteen on tärkeää itselleni, mutta ennen kaikkea perheelleni. Emme voi elää yhdessä ulkomailla, jos perheeni ei tunne oloaan mukavaksi. Perheen terveys ja hyvinvointi ovat itselleni kaikki kaikessa.
Wakuin perheen elämä ei pyöri ainoastaan jalkapallon ja kasvavien lasten ympärillä. Toshi ja Naoko omistavat Tallinnassa sijaitsevan Estonian-Japan Showroomin. Yritys tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden päästä tutustumaan aitoon japanilaiseen kulttuuriin (japanese food & craft event).
– Terveys, koulutus ja liikunta ovat minulle tärkeimpiä asioita elämässä. En tee töitä rahan takia, vaan haluan aidosti auttaa ihmisiä, Wakui korostaa.
Uran tähtihetki – Nõmme Kalju kaatoi HJK:n Mestarien liigan karsinnoissa
Wakui toistaa haastattelun aikana useamman kerran suurimman unelmansa. Hän päätti jo nuorena, että haluaa pelata Mestarien liigassa. Siksi ei oikeastaan ole ihme, että hänen jalkapallouransa tähän mennessä kirkkaasti parhain muisto sijoittuu vuoteen 2013.
Nõmme Kalju oli voittanut kauden 2012 päätteeksi seurahistoriansa ensimmäisen Viron mestaruuden. Mestaruus ei ollut vähiten kymmenen sarjamaalia tehneen ja koko sarjan parhaaksi keskikenttäpelaajaksi toista kertaa peräkkäin valitun Wakuin ansiota. Nõmme Kalju pääsi siis osallistumaan kaudella 2013 Viron liigan voittajana Mestarien liigan karsintoihin.
Nõmme Kalju aloitti karsinnat Mestarien liigaan toiselta kierrokselta. Virolaisjoukkueen vastustajaksi arvottiin edelliskauden Suomen mestari HJK. Arpatulos oli molemmille joukkueille mm. lyhyen matkustamisen kannalta ihanteellinen. Heti arvonnan jälkeen Suomessa uutisoitiin Klubin hyvästä arpaonnesta, ja mediassa pohdittiin jo HJK:n mahdollisia seuraavan karsintakierroksen vastustajia.
Tähän oli toki syynsä, sillä olihan HJK kahtena edellisenä vuotena tarjonnut europelien ensimmäisessä ottelussaan kotiyleisölleen murskavoittoja kaatamalla walesilaisen Bangor Cityn 10–0, ja islantilaisen KR Reykjavikin 7–0.
HJK:n kotiottelu Nõmme Kaljua vastaan päättyi Töölön jalkapallostadionilla maalittomaan tasapeliin. HJK:ta luotsannut Sixten Boström sanoi ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, että HJK oli kaksinkamppailuissa liian pehmeä ja että he antoivat virolaisvastustajalleen liikaa erikoistilanteita. Hauska yksityiskohta Töölössä pelatusta 1. osaottalusta on se, että Hidetoshi Wakui oli lähimpänä maalintekoa puskemalla pallon tolppaan.
Ratkaiseva toinen osaottelu pelattiin Tallinnassa vuonna 1926 rakennetulla Kadrioru -stadionilla, joka vetää lehtereilleen noin 5000 katsojaa. Ottelu sai Virossa valtavaa mediahuomiota, ja paikan päälle Tallinnaan matkusti useita satoja suomalaiskannattajia, jotka virittivät itsensä kannustuskuntoon istumalla heti pelipäivän aamusta asti Tallinnan terasseilla.
Wakui muistelee, että pääsyliput myytiin nopealla tahdilla loppuun. Pelistä puhuttiin Virossa poikkeuksellisesti jo useita päiviä ennen aloituspotkua.
– Rehellisesti sanottuna tiesimme, että HJK on huomattavasti taitavampi ja nimekkäämpi joukkue. Se ei kuitenkaan ollut vain yksi ottelu muiden joukossa. Tunnelma stadionilla tuntui jo alkulämmittelyiden aikana siltä, että Viro ja Suomi olisivat kohdanneet maaottelussa. Kaikki tukivat meitä ja olivat puolellamme: jopa muiden virolaisjoukkueiden pelaajat ja fanit! En ollut koskaan aikaisemmin kokenut kentällä samanlaista tunnelmaa, Wakui kertoo.
Nõmme Kalju voitti HJK:n 2–1 (2–0) ja eteni Mestarien liigan kolmannelle karsintakierrokselle Tshekin mestarijoukkue FC Viktoria Plzenin vastustajaksi. Tshekkiläiset olivat kuitenkin liikaa, ja etenivät lopulta aina lohkovaiheeseen asti kaatamalla Nõmmen yhteismaalein 10-2.
– HJK olisi ehkä ansainnut voittaa, mutta me halusimme voittoa enemmän. Keskityimme pelaamaan molemmissa otteluissa ennen kaikkea joukkueena. Meillä oli Nõmme Kaljun kanssa juuri sillä kaudella erittäin vahva joukkue. En koskaan unohda sitä fiilistä voiton jälkeen. Se on urani parhaita muistoja.
– Valitettavasti juhlat kestivät kuitenkin vain yhden illan, sillä jo seuraavana aamuna meidän oli keskityttävä seuraavaan sarjaotteluun, Wakui nauraa.
”Olen luvannut itselleni, että pelaan jalkapalloa vähintään 45-vuotiaaksi”
Wakui on 37-vuotiaana joukkueensa vanhin pelaaja. Toshin asenne ja motivaatio harjoittelemiseen ovat edelleen yhtä kovalla tasolla kuin uran alussa, mutta ikä on pakottanut tekemään harjoitteluun tiettyjä muutoksia.
Hän kertoo kiinnittävänsä nykyään entistä enemmän huomiota palautumiseen, mutta korostaa pitäneensä itsensä aina hyvässä fyysisessä kunnossa. Iän myötä Wakui on oppinut monen muun asian ohella ymmärtämään myös kehoaan paremmin. Hän on onnistunut välttymään uransa aikana isommilta loukkaantumisilta.
Jalkapallo on antanut Wakuin elämään runsaasti sisältöä. Sen avulla hän on päässyt myös tutustumaan ihmisiin, joilta kertoo oppineensa paljon uusia asioita.
– Elämme maailmassa, jossa kasvotusten keskustelu on vähentynyt merkittävästi älypuhelimien myötä. Mutta onneksi urheilu, tässä tapauksessa jalkapallo, yhdistää ihmisiä. Jalkapallo on tutustuttanut minut myös eri maiden kulttuureihin. Voittaminen tuo iloa, ja tappioiden hetkellä olet surullinen. Siitähän jalkapallossa on kauneimmillaan kyse – tunteista!
Kausi 2020 ei ole jäämässä japanilaisen viimeiseksi. Wakui on kiitollinen siitä, että hän on onnistunut tekemään harrastuksesta ammatin.
– Olen luvannut itselleni, että pelaan jalkapalloa vähintään 45-vuotiaaksi. Miksi minun vielä kannattaisi lopettaa? Tiedostan, että korkealla tasolla jatkaakseni minun on pystyttävä jokaisella kaudella täyttämään seuran asettamat odotukset kentällä, ja jopa ylittämään ne. Jos saat toistuvasti varoituksia, teet kentällä vain vääriä ratkaisuja ja syytät jatkuvasti omista virheistäsi muista, niin eihän se ole enää kovin ammattimaista.
– Jalkapallon pelaaminen on pääosin päätöksentekoa. Ehkä siksi pystyn edelleen pelaamaan näin korkealla tasolla tämän ikäisenä.
Wakui on suorittanut Virossa UEFA C -valmentajakoulutuksen. Toshi on ollut mukana Gnistanin juniorien harjoituksissa ja hän käy kertomassa kokemuksistaan myös japanilaisille futisjunioreille, kun vierailee kotimaassaan. Wakui kuitenkin myöntää, ettei hän ole kovinkaan kiinnostunut ainakaan huipputason valmentamisesta peliuran jälkeen.
– Valmentaminen ei välttämättä ole minun juttuni. Kun olen ollut esimerkiksi Gnistanin junioreiden treeneissä, niin en yritä opettaa heille pelitaktisia asioita. Antaa heidän pelata, pitää hauskaa, epäonnistua ja nauttia jalkapallosta. Uskon vahvasti, että nuoret oppivat tällä tavalla parhaiten.
Gnistan palasi täksi kaudeksi Ykköseen näytöstyyliin voittamalla viime kaudella Kakkosen B-lohkon 18 pisteen erolla ennen seuraavaa joukkuetta. Gnistan voitti viime kaudella myös Kakkosen Cupin, joten kausi oli kaiken kaikkiaan mainio. Joukkuetta on vahvistettu täksi kaudeksi useammalla Veikkausliigassa esiintyneellä pelaajalla, kuten Joel Perovuolla, Tomi Maanojalla, Hassan Sesaylla ja Nnaemeka Anyamelella.
Wakui kertoo, ettei hänellä ole henkilökohtaisia tavoitteita. Hän ei kuitenkaan ole kiinnostunut mistään muusta, kuin voittamisesta. Toinen ja kolmas sija eivät kelpaa.
– Miksi jalkapallossa pitäisi tavoitella mitään muuta kuin sarjan voittoa? Joukkueessamme on paljon kokeneita ja hyviä pelaajia. Tiedämme, että pystymme parhaimmillaan pelaamaan viihdyttävää ja voittavaa jalkapalloa. Koen kuitenkin, että kyse on paljon myös siitä, kuinka hyvin joukkueemme hitsautuu yhteen kauden aikana.
– Emme välttämättä ole muiden vastustajien silmissä suurimpia ennakkosuosikkeja. Mutta jos löydämme oikeanlaisen joukkuehengen, voimme voittaa koko sarjan ja nousta Veikkausliigaan.
1) Suosikkipaikka Helsingissä?
– Kaikki puistot.
2) Kenen kanssa lähtisit autiolle saarelle?
– Vaimon ja kahden lapseni kanssa.
3) Esikuvasi/idolisi?
– Tätä on kysytty minulta monesti aikaisemminkin. Minulla ei ole koskaan ollut idolia.
4) Mitä tekisit, jos voittaisit lotossa miljoona euroa?
– Antaisin rahat takaisin. En ole koskaan lotonnut tai lyönyt vetoa.
5) Bravuuri keittiössä?
– Onpas hyvä kysymys! Sushi.
6) Lempijuoma?
– Red Bull.
7) Kotityö, josta pidät eniten? Miksi?
– Siivoaminen. Tiesitkö, että Japanissa wc:n siivoaminen tuo onnea? Se ei välttämättä ole kaikista mielekkäin kotityö, mutta kaikki tekevät sitä juuri sen takia!
8) Mitä tykkäät tehdä vapaa-ajalla?
– Viettää aikaa perheeni kanssa.
9) Mitä kulkuvälinettä käytät eniten?
– Pyrin aina suosimaan kävelemistä, mutta käytän myös autoa.
10) Minkä biisin kuuntelit viimeksi?
– Nyt on vaikea kysymys! En juurikaan kuuntele musiikkia, mutta pidän brasilialaisesta musiikista.
11) Mitä muita lajeja seuraat?
– Seuraan jonkin verran rugbya, vaikka en tiedä kaikkia sääntöjä. Se on todella fyysinen laji.
12) Saat valita kaikista maailman pelaajista yhden omaan joukkueeseesi.
– Lionel Messi tietysti! Ai miksi? Hän on ihan eri tasolla. Muut ovat jalkapalloilijoita, hän on artisti. Aivan mahtava pelaaja.
13) Valmentaja, jolla on ollut isoin vaikutus uraasi jalkapalloilijana?
– Roberto Nuccio.
14) Gnistanin sisäisen maalipörssin voittaja kaudella 2020?
– Viime kaudella Peksi (Pekka Sihvola) ja Mude (Tuomas Mustonen) tekivät meille hyvällä prosentilla maaleja. Tällä kaudella uskon, että Rony Huhtala ja Aleksander Akbar ovat maalintekijätilastoissa korkealla.
